Lapsensa menettäneiden perheiden tukeminen yhdistyksessä
”Vanhemmuuden vaikeimpia ja raskaimpia kokemuksia on oman lapsen kuolema. Kuoleman jälkeen seuraava suru on pitkä, raskas ja monimutkainen prosessi, joka kattaa erilaisten tunteiden kirjon. Useissa tutkimuksissa on todettu, että lapsen kuoleman jälkeinen suru kestää huomattavasti kauemmin kuin esimerkiksi puolison kuoleman aiheuttama suru. Syvin, elämää vaikeuttava suru lievenee parissa vuodessa, mutta ikävä ja kaipaus ovat pitkään osa koko perheen elämää. Muisto lapsesta säilyy vanhempien mielissä koko heidän elämänsä”.
Näin alkaa elämäntyönsä osasto 10:llä tehneen psykologi, perheterapeutin Riitta Morenin kirjoitus ”perhe lapsen kuoleman jälkeen” (Suomen palliatiivisen hoidon yhdistyksen lehti).
Lapsensa menettäneiden perheiden tukeminen on yksi yhdistyksen tärkeimmistä, mutta myös vaikeimmista tehtävistä.
Lapsen kuoleman jälkeen yhdistys tarjoaa mahdollisuuden osallistua syöpään menehtyneiden lasten vanhemmille järjestetyn avoimen sururyhmän tapaamisiin. Sururyhmä kokoontuu kerran kuukaudessa ja ryhmä on aatteellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton. Vetäjinä toimivat Nenne Amnell ja Eila Huotari.
Kuortinkartanossa yhdistys, yhteistyössä osasto K10:n henkilökunnan kanssa, on vuodesta 1986 lähtien järjestänyt lapsensa menettäneille perheille viikonlopputapaamisia.
Lapsen kuoleman jälkeen perheet kutsutaan ensimmäiseen tapaamiseen mikä on yleensä tammikuussa ja n. puolta vuotta myöhemmin jatkotapaamiseen.
Tapaamisien ohjelma muodostuu luennoista, keskusteluryhmistä ja yhdessäolosta. Tapaamisien tavoitteita ovat:
- auttaa perheenjäseniä etenemään suruprosessissa
- antaa mahdollisuus kohdata muita samassa tilanteessa olevia perheitä, kokea vertaistukea.
- antaa mahdollisuus käsitellä omia tunteita,
- antaa mahdollisuus keskustella ryhmässä ja
- antaa mahdollisuus puhua sisaruksista ja surusta perheessä
- antaa perheille lisää tietoa
- muistella ja jakaa tunteita
Näiden tapaamisien lisäksi syksyisin Kuortinkartanossa järjestetään ”kynttiläviikonloppu”, perheviikonloppu joka on tarkoitettu lapsensa menettäneille perheille. Kynttiläviikonlopulla ei ole varsinaista nk. virallista ohjelmaa, mutta yhdessäolon, vertaistuen tuoma tuki on mittaamattoman tärkeää.
Yhdistyksen hengen mukaisesti, potilas on perhe ja näin lapsensa menettäneet perheet ovat itsestään selvästi aina yhdistyksen potilasperheitä.