Kympin Lapset -lehti

 

 

Kympin Lapset -lehden päätoimittaja on Hanna-Mari Bennick. Lehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa.

Uusin numero on Kympin Lapset 3/2019

Lehdessä on mm. seuraavat artikkelit:

  • Kympin Lapset joulukadun avajaisissa
  • Kuntoutusohjaaja TAIKA-osastolla
  • Harry Potter -leiri Kuortinkartanossa

 

 

Puheenjohtajan palsta

Päivän viimeiset auringonsäteet siivilöityivät huurteisten vaahteran oksien lomasta. Auton radion rätinästä erotin tutun sävelen; Jukka Leppilammen Syksyn nyanssit. Ajoin tien sivuun, korjasin radion taajuutta ja kuuntelin laulun iltapäivän liikenteen lipuessa ohi. Tuo kymmenen vuoden takainen syksy oli ollut raskas ja laulun sanoissa tuntui silloisten kuukausien koko paino ”Kesän tuhkaa masentavaa. Taivas tulee liian alas…Pidättäkää tuo varas, joka vei multa hymyn ja sai palelemaan”.

Kuopuksemme sairastui viiden kuukauden iässä syyskuussa 2009. On haastavaa löytää sanaa tuolle syksylle, mutta yritän. Välitila. Välitilan käsitteellä antropologi Victor Turner kuvaa elämäntilanteita, jolloin ihminen on kokonaisvaltaisessa muutoksessa, eikä varmuutta tulevasta ole. Välitilassa ihminen riisutaan aiemmasta identiteetistään ja kokemus ravistaa. Olin hapuillut tuossa välitilassa ja tahtonut taistella. Niin paljon oli kuitenkin, mihin en voinut vaikuttaa; niin paljon sellaista, johon liittyen saattoi vain yrittää toivoa. Olin väsymässä juurtani myöten.

Kappaletta kuullessa (vai kuunnellessa?) huomasin naapuristoon syttyneen jouluvalot. Annoin Leppilammen laulun lipua korviini ja katselin keinovalojen rihmastoja. Joulusiivous, lahjat, laulut; kaikki tuntuivat keinokimalteelta kolkkouden keskellä. En tiennyt, miten ja missä joulun edes viettäisimme. Toivoin lähinnä, että perheemme saisi olla hetken yhdessä, sillä olimme koko syksyn eläneet pirstoutuneena omille tahoillemme. Mieheni oli töissä ja hoiti iltaisin 2-vuotiasta esikoistamme. Itse olin pitkälti vanhan Lastenklinikan osasto 10:llä nuorimmaisemme kanssa.

Havahduin mietteistäni Leppilammen laulun sanoihin ”… valkeaa pimeyttä. Avaruutta ajatuksiin”. Sairauden värittämän pimeän keskellä sekin lause tuntui todelta. Perhettämme ei ollut jätetty yksin pimeään, vaan lukuisat sukulaiset, ystävät ja sairaalan henkilökunta olivat olleet tukenamme. Eräänäkin päivänä naapuri oli ystävällisyyttään luonut lumet meidänkin (muuttaisin: myös meidän) pihaltamme. Mieheni työpaikalla oli monesti joustettu siten, että hän pääsi näkemään myös lastamme. Olimme myös saaneet iloisen uutisen. Lapsemme pääsisi osastolta jouluna muutamaksi päiväksi kotiin.

Leppilammen laulu vaimeni radion kohinaan viimeisten äänenväreiden myötä. Käänsin rattia ja suuntasin kotiin. Istuimme pöydän ääressä mieheni kanssa siemaillen teetä. Hän oli päivällä jo aloitellut joulusiivousta ja kantanut kuusen jalan sisään. Kirjoitimme jouluun liittyvä muistilistaa. Arkisen lyijykynän piirrot lehtiön sivuilla tuntuivat kumman lohdullisilta. Kerroin miehelleni uutisista. Saisimme kenties sittenkin viettää yhteisen kotijoulun. Leikittelimme ajatuksella kotiin saapuvasta ”joulun lapsesta”, joka totisesti olisi saava kunniapaikan ja mietimme lahjoja. Avaruutta ajatuksiin ja lämpöä sinunkin joulunaikaan kotona, kylässä, sairaalassa tai missä ikinä sen tänä vuonna vietätkään.

Aikaisempia Kympin Lapset -lehden numeroita: