Kympin Lapset -lehti

 

 

Kympin Lapset -lehden päätoimittaja on Hanna-Mari Bennick. Lehti ilmestyy kolme kertaa vuodessa.

Uusin numero on Kympin Lapset 3/2018

Lehdessä on mm. seuraavat artikkelit:

  • Kari Kotirinnan kädenjälki näkyy Kuortinkartanossa
  • Muumilaakso Taika-osastolla
  • Paljon enemmän mahdollisuuksia
  • Uudessa lastensairaalassa
  • Voimapakkauksia ja hymylaatikoita

 

 

Puheenjohtajan palsta

Museosairaalasta lasten sairaalaan 

Kun HYKSin lapsisyöpäpotilaiden vanhemmat ja ystävät ry perustettiin vuonna 1982, yhdistyksen keskeisenä tehtävänä oli parantaa syöpää sairastavien lasten hoito-olosuhteita. Hoito-olosuhteet olivat 1980-luvulla paljon tämän päivän tilannetta huonommat. Koska suurin osa syöpää sairastavista lapsista menehtyi, ei hoitoihin ja hoito-olosuhteisiin panostettu. Sairaalan tilat olivat ahtaat, vanhempien läsnäoloa sairaalassa rajoitettiin ja pahoinvoinnin- ja kivunlievitys ei ollut lähelläkään nykyistä tasoa. Kun lapsille tehtiin luuydinpunktio, lapsen paikallaan pitämiseen tarvittiin useamman aikuisen apu. 

Helsingin yliopiston alainen lastenklinikka oli perustettu Tehtaankadulle vuonna 1893 edistämään lastentautiopin eli pediatrian opetusta. Vuonna 1946 sairaala sai modernit uudet tilat Meilahdesta, Stenbäckinkadulta. Lastenklinikkaa laajennettiin vuosina 1986 ja 2000, mutta jo kymmenen vuoden kuluttua tehty selvitys osoitti, että tilat eivät enää vastanneet lastensairaalan tarpeita. Tilat olivat liian ahtaat, eivätkä moderniin sairaalatoimintaan sopivat ja lastenklinikalla kärsittiin huonosta sisäilmasta. Vuosittain jouduttiin tekemään kalliita korjauksia, mutta tarve kokonaan uudelle lastensairaalalle oli ilmeinen. 

Meidän perheen intensiivisin lastenklinikan osasto K10:llä olon aika ajoittui vuosille 2000–2002, jolloin tilat olivat vielä kohtuulliset. Useimmiten lapsi sai olla omassa huoneessa, välillä huone jaettiin toisen potilaan ja hänen vanhempiensa kanssa. Vanhemmat eivät saaneet yöpyä osastolla, ja iltaisin sairaalasta kotiin lähteminen pienen lapseni jäädessä nukkumaan yksin suureen sairaalasänkyyn, olikin minulle yksi vaikeimmista asioista lapseni hoitojaksoilla. Luuydinpunktiot eli LYPit tehtiin onneksi nukutuksessa, eikä lasten kipua tai pahoinvointia vähätelty, vaan lapset saivat siihen tarvitsemansa lääkityksen 

Vuonna 2000 lasten syöpä- ja veritautien osasto oli jakautunut kahteen puoleen; 12 potilashuoneen hoito-osastoon ja Avoon eli polikliiniseen yksikköön, jossa avovastaanotot, sytostaattiosasto, toimenpidehuone, heräämö, vanhempien taukotila ja lasten leikkinurkkaus sijaitsivat kaikki samalla käytävällä. Käytävää pitkin polki poliklinikalle tulevia lapsia muovisella mopolla, tai letkuissa oleva pikkupotilas työnsi nukenvaunuja vanhemman kulkiessa vieressä taluttaen tippatelinettä samaan aikaan, kun toimenpidehuoneesta kuljetettiin potilassängyillä tokkuraisia potilaita käytävän toisella puolella olevaan heräämöön ja päinvastoin. Väsyneimmät ja huonokuntoisimmat potilaista istuivat seinänvierustalla äidin tai isän sylissä odottamassa lääkärin tai hoitajan vastaanottoa. On suorastaan ihme, että törmäyksiä tai kolareita ei juurikaan tapahtunut. 

Tämän vuosituhannen ensimmäisten vuosien aikana lastenklinikan tilojen puutteet alkoivat näkyä yhä selvemmin. Näitä olivat sairaalan tilanahtaus, toistuvat vesivahingot, seinien rappausten irtoaminen, home-epäilyt, mustat pilkut saumoissa, henkilökunnan oireilu, potilaiden sieni-infektiot, kasvava huoli sisäilman laadusta, kompromissit, joissa jouduttiin tinkimään parhaasta mahdollisesta hoidosta tilojen asettamien rajoitusten vuoksi. Lastenklinikan korjaussuunnitelmissa tasapainoiltiin museoviraston suojeluvaatimusten, hoito- ja lääketieteellisten vaatimusten, lasten ja perheiden tarpeiden ja tietenkin rahan välillä. Riittävän peruskorjauksen sijasta lastenklinikalla jouduttiin tekemään pieniä korjauksia ja odotettiin päätöstä tilanteen kunnollisesta ratkaisemisesta. Sairaalan johto vetosi päättäjiin, vanhemmat vetosivat päättäjiin, julkisuudessa ihmeteltiin Suomen pääkaupungin yliopistollisen lastensairaalan tilojen surkeutta. 

Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa laskettiin kustannuksia ja mietittiin aikatauluja; olisiko varaa uuden sairaalan rakentamiseen ja jos olisi, niin toteutettaisiinko traumasairaala vai lastensairaala ensin. 

Lasten syöpäosasto ei voinut jatkaa huonokuntoisissa tiloissa odottelemassa mahdollista uutta sairaalarakennusta, vaan toiminta piti siirtää väistötiloihin Meilahden kolmiosairaalaan. Kolmiosairaalassa oli potilaiden tarvitsemat eristyshuoneet, mutta vanhempien läsnäoloa kyettiin tukemaan huonommin. Kahvitila saatiin järjestettyä käytävän päähän, mutta wc-tilat olivat sairaalan ala-aulassa hissimatkan päässä. Vanhempien yöpyminen sallittiin, mutta yksityisyyttä tai mukavuuksia ei ollut. Yöpyminen onnistui potilashuoneen lattialla patjalla nukkuen, mutta peseytymistiloja ei vanhemmille ollut tarjolla. 

Me suomalaiset olemme toteuttaneet tuloksellisia kansalaiskeräyksiä. Vuonna 1982 käynnisti Mirja Pyykön tv-dokumentti Osasto 10 laajan kansalaiskeräyksen. Näillä kansalaiskeräyksen varoilla perustettiin syöpälasten vanhempainyhdistys, tuettiin lasten hoito-oloja ja hankittiin mm. Kuortinkartanon kurssikeskus. 

Tämä hyväksi osoittautunut yhteisvastuullinen tapa otettiin nytkin käyttöön. Vuonna 2012 joukko suomalaisia talouselämän ja kulttuurin vaikuttajia perustivat yhdistyksen, jonka tarkoitus oli vauhdittaa hitaasti etenevää uuden lastensairaalan rakentamispäätöstä yksityisin varoin ja lahjoituksin. Uusi lastensairaala 2017 -tukiyhdistyksen johtoon valittiin liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner, joka oli toiminut myös sairaalahankkeen näkyvänä keulahahmona. Hankkeen säätiön valtuuskunnan johtoon valittiin presidentti Martti Ahtisaari. 

Uusi lastensairaala 2017 -hankkeen tukiyhdistys aloitti varainhankinnan uuden valtakunnallisen lastensairaalan rakennuttamiseksi helmikuussa 2013. Tuolloin tavoitteena oli kerätä 30 miljoonaa euroa lahjoituksina yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Tämä varainhankintatavoite täyttyi ja jopa ylittyi. Keräyksen päättyessä lahjoituksina oltiin kerätty yli 38,2 miljoonaa euroa ja materiaalisina tukina saadut lahjoitukset mukaan lukien keräyssumma oli jopa 40 miljoonaa euroa. Rakentamisen kokonaiskustannukset olivat noin 170 miljoonaa euroa. 

Sairaalan rakennustyöt alkoivat elokuussa 2014, ja se otettiin vihdoin käyttöön syksyllä 2018. Valmistunut sairaalarakennus on yksityisen Uuden lastensairaalan tukisäätiön omistama, ja sitä käyttää Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS). Uusi lastensairaala on herättänyt laajaa kiinnostusta ja sen toteutusta on kiitelty. Sairaala sai vuonna 2018 viidennen Arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon. Palkinnon saajan valitsi oikeushammaslääkäri Helena Ranta. 

Sairaalassa on kellarikerroksen lisäksi kahdeksan kerrosta. Näistä jokainen on saanut oman nimensä lähtien kellaritason Merestä ja ensimmäisen kerroksen Rannasta (pääaula- ja päivystyskerros), päätyen Avaruuteen (7. krs) ja Tähti-tasolle (8. krs).  Lasten syöpä-, veritauti- ja elinsiirtopotilaita hoidetaan immunosuppressiivisten potilaiden yhteisellä Taika-osastolla, jossa on 26 potilaspaikkaa. 
 
Suurin osa huoneista on yhden hengen huoneita. Lapsen luona voi olla ympäri vuorokauden. Huoneessa on huoltajalle yöpymismahdollisuus. Lapsi voi sairaalassa ollessaan leikkiä, pelata tai tehdä jotain muuta mieluisaa vointinsa mukaisesti. Osastolla on huoltajille vapaat vierailuajat. 

Uuden lastensairaalan suunnittelun lähtökohtana on ollut lapsipotilaan ja hänen perheensä hyvinvointi. Uudessa lastensairaalassa pyritään kaikessa toiminnassa huolehtimaan siitä, että NOBABin standardit lasten oikeuksista sairaalahoidossa toteutuvat. Nämä kymmenen standardia on kuvattu tämän lehden toisessa jutussa tarkemmin.  

Kympin lasten toiminta on käynnistynyt 35 vuotta sitten tarpeesta parantaa syöpää sairastavien lasten hoito-oloja ja tukea lapsia ja heidän perheitään. Vaikka sairaalan hoito-oloihin ei tällä hetkellä tarvitsekaan kiinnittää huomiota yhtä paljon kuin aikaisemmin, niin yhdistyksen työ jatkuu. Perheiden tukeminen ja vertaistuen tarjoaminen on edelleen ajankohtaista ja tarpeellista. Lapsen vakavan sairauden aikana ja sen jälkeen tarvitaan monenlaista tukea. Lasten hyvinvointia tukevien toimintatapojen ja lasta kunnioittavan hoidon varmistamiseksi jatkuva vuoropuhelu perheiden ja sairaalan henkilökunnan välillä on tärkeää. 

Hyvää joulumieltä toivottaen 
Anna Cantell-Forsbom, pj 

Aikaisempia Kympin Lapset -lehden numeroita: