Kun vertaistuesta tuli elinikäinen ystävyys
Teksti ja kuvat: Hanna-Mari Bennick
Kun kaksi perhettä kohtasi ensimmäisen kerran, heitä yhdisti sama huoli: lapsen vakava sairaus. Nyt, vuosia myöhemmin, heitä yhdistää paljon enemmän – ystävyys, joka on kantanut arjen yli ja vienyt heidät jakamaan ilon hetkiä, naurua ja muistoja, jotka kestävät läpi elämän.
Kaikki alkoi yhdestä viestistä lokakuussa vuonna 2015 Facebookin Kympin lapset -ryhmässä. Piia muistaa hetken hyvin:
"Meillä oli juuri todettu lapsella aivokasvain. Tilanne oli uusi ja olin aivan pihalla. Valvoin yöllä, en saanut unta ja mietin, onko ketään, joka ymmärtäisi. Silloin kirjoitin viestin ryhmään."
Elina näki viestin ja päätti vastata:
"Meillä oli pari kuukautta aiemmin todettu sama diagnoosi. Tuli tunne, että tähän kannattaa vastata – ehkä tästä voisi syntyä jotain tärkeää."
Viesteistä tuli nopeasti yksityisviestejä, ja pian sovittiin tapaaminen Leppävaarassa. Piia muistaa sen elävästi:
"Elina oli antanut tuntomerkikseen punaisen villakangastakin ja olin nähnyt hänen kuvansa Facebookissa. Kun näin Elinan Sellon pääovilla, tiesin heti. Halattiin ja itkettiin molemmat.”
“Ensimmäinen tapaaminen oli helpotus. Tuntui, että joku oikeasti ymmärtää,” kertoo Elina. Siitä alkoi ystävyys, joka on jatkunut vuosia.
Kaksi perhettä, yhteinen polku
Ensimmäisten tapaamisten jälkeen perheet kohtasivat myös osasto Kympin tiistaikahveilla. Yhteys syveni, ja pian ystävyys ei ollut enää vain sairauden varassa.
Toiseen perheeseen kuuluu äiti Piia, isä Olli ja kaksi poikaa, Onni ja Oiva, jolla on aivokasvain. Toisessa perheessä on äiti Elina, isä Jukka ja kolme tytärtä, Sanni, Sonja ja Aino – myös Sannilla on sama diagnoosi. Molemmat perheet tietävät, mitä tarkoittaa elää sairauden varjossa, mutta myös sen, miten tärkeää on ilo ja yhdessäolo.
“Meitä yhdistää paljon muutakin kuin sairaus. Nykyään puhumme enemmän elämästä kuin diagnooseista,” sanoo Olli.
Yhteisiä muistoja ja vahvaa luottamusta
Ystävyys on tuonut kymmenen vuoden aikana mukanaan paljon ilon hetkiä: retkiä ja arjen pieniä kohtaamisia, lomia Espanjassa ja Italiassa. Oiva muistaa erityisesti ulkomaanmatkat:
"Ne on olleet parhaita juttuja. Ja niitä varmaan tulee vielä lisääkin."
Lapset ovat löytäneet toisistaan kavereita, ja perheet viettävät aikaa yhdessä myös ilman erityistä syytä. Elina kertoo:
"Piia kävi kesällä meidän tyttäremme kanssa Linnanmäellä. Se kertoo siitä, että tämä ystävyys on paljon enemmän kuin vain yhteinen kokemus sairaudesta."
Vertaistuesta voimaa – ja paljon enemmän
Molemmat perheet korostavat vertaistuen merkitystä.
Piia kertoo, että Elina on ensimmäinen perheen ulkopuolinen ihminen, jolle hän kertoo kuulumiset.
”Voin sanoa asiat niin kuin ne ovat, ilman että tarvitsee miettiä, järkyttääkö se toista."
"Meillä oli aikoja, jolloin viestiteltiin lähes päivittäin. Nyt tilanne on rauhoittunut, mutta edelleen pidämme yhteyttä ja tuemme toisiamme.", Elina sanoo.
"Ei me lomilla tai tapaamisissa aina puhuta sairastumisesta. Mutta on helpottavaa tietää, että toinen ymmärtää, mitä on käynyt läpi – ilman selittelyä." , Jukka kiteyttää.
Olli on samaa mieltä vertaistuen merkityksestä.
”Kyllä se vertaistuki on tärkeää. Kenenkään muun kanssa ei voi jutella aivokasvaimesta kasvotusten ilman, että se herättää hirveän voimakkaan reaktion tai tunteen toisessa. Se on niin kauhea asia, että monelle se on liian raskas aihe. Mutta vertaisten kanssa pystyy juttelemaan asioista asioina – ilman kaunistelua.”
Ystävyys, joka kantaa arjessa ja juhlassa
Perheet tapaavat säännöllisesti. He kyläilevät toistensa luona, käyvät Kuortinkartanon lomilla ja ovat tehneet jopa ulkomaanmatkoja yhdessä.
“Lapset odottavat aina, milloin näemme seuraavan kerran. Heistä on tullut kuin serkuksia toisilleen,”
Ystävyys on antanut paljon voimaa ja toivoa. Ilman tätä yhteyttä moni hetki olisi ollut paljon raskaampi.
Nyt, kun Oivan diagnoosista on kulunut kymmenen vuotta, perheet suunnittelevat juhlistavansa merkkipaalua tavalla, joka kertoo paljon heidän asenteestaan: tekemällä aivojen muotoisen kakun. Se on osoitus siitä, että vuosien jälkeen asiaan voi suhtautua jo kevyemmin – jopa huumorilla. Vakava sairaus toi perheet yhteen, mutta ystävyys ja yhteiset kokemukset ovat tehneet siitä tarinan, jossa ilo ja nauru ovat löytäneet paikkansa.
"Vaikka kaikki lähti liikkeelle tästä yhteisestä kokemuksesta, se ei ole ainoa asia, joka meitä yhdistää. Meistä olisi tullut ystäviä muutenkin," Elina sanoo.
”Mä voin sanoa, että meidän ystävyys on aika sillai kauan kestävä ja tulee varmaan kestämään vielä pari vuotta”, Oiva summaa.
Kuortinkartano - paikka, joka yhdistää ja antaa voimaa
Haastatteluhetkellä perheet viettävät syyslomaa Kuortinkartanolla.
Mikä tekee paikasta erityisen?
Oiva vastaa nopeasti: "Nukkuminen ylhäällä ja ruoka!"
Elina arvostaa valmiita pöytiä ja leppoisaa tunnelmaa, Piia yhteisöllisyyttä ja luonnon läheisyyttä. Jukka tiivistää:
"Täällä on rento olo – tutut ja tuntemattomat ihmiset saman katon alla."
”Onhan tämä ihan pirun hieno paikka”, Olli toteaa.