Roopen tarina
Teksti: Mirka Taavetti
Kuvat: Hanna Hämäläinen
Syöpä toi musiikin elämään.
Elettiin joulunalusaikaa vuonna 2020. Poikani Roope kävi viidettä luokkaa Kulhon koulussa Kontiolahdella. Koululta tuli kutsu koululääkärin rutiinitarkastukseen. Suurin osa luokasta oli tarkastettu jo elokuussa, mutta kahden oppilaan tarkastus oli siirtynyt joulukuulle. Tarkastuksessa huomattiin, että Roopen toinen kives oli toista suurempi, ja hänelle tehtiin lähete Pohjois-Karjalan keskussairaalaan. Onnekas sattuma, että tarkastus osui juuri hänelle!
Sairaalassa epäiltiin teratoomaa – niin sanottua syntymätöntä kaksosta – joka on yleensä hyvälaatuinen ja helposti poistettavissa. Leikkausaika järjestyi nopeasti, ja vaikka ajatus kasvaimesta oli pelottava, tieto nopeasta hoidosta toi helpotusta.
Diagnoosi ja hoitojen alku
Leikkauksen jälkeen selvisi, ettei kyseessä ollutkaan teratooma. Kirurgit ottivat vain koepalan, ja viikkoa myöhemmin saimme kuulla, että Roopella oli imusolmukesyöpä. Hoito aloitettiin heti Kuopiossa, ja diagnoosiksi varmistui B-soluinen lymfoblastilymfooma, levinneisyysasteella stage III. Hoito noudatti LBL 2018 -protokollan korkean riskin linjaa.
Ensimmäiset kahdeksan kuukautta olivat raskaimmat. Roope vietti noin puolet ajasta sairaalassa ja sai suonensisäisiä sytostaatteja. Hän oli koko ajan uskomattoman reipas, eikä valittanut kertaakaan, vaikka lähtö sairaalaan harmitti välillä. Vointi vaihteli suuresti – välillä hän lepäsi pimeässä huoneessa, välillä pelasi pleikkarilla ja vietti aikaa perheen kanssa. Kaiken keskellä elettiin koronapandemiaa, mikä rajoitti ihmisten tapaamista entisestään.
Paluu arkeen ja musiikin löytyminen
Kahdeksan kuukauden jälkeen Roope siirtyi suun kautta otettaviin lääkkeisiin ja palasi kouluun. Olimme liittyneet Joensuun Sykkyrä-yhdistykseen, joka tarjosi mahdollisuuden osallistua kansalaisopiston kurssille. Kun selasimme kurssivihkoa, Roope totesi, että pianotunneille hän voisi ehkä mennä. Jo ensimmäiset tunnit veivät hänet mukanaan.
Kurssin jälkeen Roope hakeutui konservatorioon ja on soittanut pianoa siellä jo kolme vuotta. Kotona piano soi edelleen joka ilta ja laulu raikaa. Soittotuntien lisäksi hän laulaa Konservatorion nuorisokuoro Valossa, Niskaperseote -punkbändissä, sekä soittaa seurakunnan bändissä. Lisäksi hän on opetellut soittamaan sähkökitaraa ja bassoa itsenäisesti.
Toipuminen ja uusi vaihe elämässä
Roopen hoidot kestivät yhteensä kaksi vuotta. Hoitojen päätyttyä ensimmäinen vuosi kului tunnemyrskyssä – vasta silloin oli aikaa käsitellä kokemuksia. Samalla myös murrosikä alkoi voimalla. Olin hoitojen aikana ihmetellyt, miten Roope ei koskaan valittanut – tunteiden aika tuli vasta myöhemmin.
Tänä keväänä Roope päätti peruskoulun ja suuntaa syksyllä lukioon. Hän elää aktiivista nuoren miehen elämää: mopoilee, soittelee ja viettää aikaa ystävien kanssa.