Puheenjohtajan palsta

Joulukuu 2020

Päättyvä vuosi on ollut peruutusten vuosi. Suunnitellaan, budjetoidaan, valmistellaan, varaudutaan, siirretään ja lopuksi perutaan. Tämä kuvio on toistunut monien tapahtumiemme ja toimintojemme kohdalla. Matkan varrella on kuitenkin keksitty uusia toteutustapoja, kun vanhoista yksikään ei ole toiminut. Matkan määränpääkin on saattanut muuttua lyhyellä varoitusajalla. Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut: yhdistyksemme toiminta on aina perustunut yhteisen asian äärelle kokoontumiseen, jakamiseen ja kohtaamiseen. Me saman kokeneet olemme tahtoneet vertaistemme seuraan. 

Tuttujen ja turvallisten tapahtumien loppuminen on kuitenkin haastanut jäsenistöämme, yhteistyökumppaneita sekä yhdistyksen hallitusta. Jäsenistöstä suurin osa on omakohtaisesti kokenut oman lapsen sairastumisen ja sitä myöten eristyksessä elämisen. Tähän liittyvät tunteet on helposti nostettavissa mieleen muistin sopukoista, vaikka takana olisi jo vuosikymmeniä sairaalassa vietetystä ajasta. Parhaillaan lapsen syöpähoitojen keskellä elävät perheet ovatkin usein ajatuksissani, ja toivon jokaisen perheen turvaverkon kestävän tässä eriskummallisen haastavassa tilanteessa, jossa perusturvallisuus on järkkynyt ja näköala tulevaan kadonnut. Tämä ahdistaa ja satuttaa, mutta uskon sen toisaalta mahdollistavan perheillekin uudenlaisia tapoja rakentaa elämää ja arkea. 

Tämän vuoden aikana ja koronaviruskriisin keskellä olemme myös hallituksessa pyrkineen löytämään keinoja yhdistyksen ydintoiminnan toteuttamiseen – vertaistuen antamiseen. Tässä olemme onnistuneet hienosti, sillä jäsenistömme on löytänyt toteutuneisiin tapahtumiin ja tapaamisiin. Olemme kuluneen vuoden aikana kohdentaneet toimintaa uudelleen ja ottaneet ison digiloikan siirtäen vertaistukea verkon välityksellä toteutettavaksi. Kiitollisena olen seurannut toiminnanjohtajan innovatiivista ajattelua ja sitä, kuinka positiivisia asioita löydetään aina niin helposti poimittavien negatiivisten sijaan. Kiitollisena olen myös seurannut hallituksen jäsenten ratkaisukeskeisyyttä haastavien päätösten äärellä, jossa punnitaan tarkasti taloudellisia ja toiminnallisia näkökulmia. Lisäksi Kuortinkartanon henkilökunta on joustanut ja sopeutunut, jotta yhdistyksen toiminta voisi jatkua jäsenistön terveysturvallisuus huomioiden.

Monessa asiassa olemme siis löytäneet uusia tapoja toimia ja toteuttaa. Tässä olemme olleet toki pakon edessä, sillä ilman toimintaa yhdistyksemme näivettyisi ja lopulta lakkaisia olemasta. Sitä en halua, ja siksi katsonkin toiveikkaasti kohti tulevaisuutta ja vuotta 2021. Olemme hallituksessa suunnitelleet, budjetoineet, valmistelleet ja varautuneet tähän. Yhdistyksen taloudellinen tilanne näyttää vakaalta ja taloudellisestikin isoja remontteja on valmistumassa sekä toteutumassa ensi vuoden aikana. Messeniuksenkadulla sijaitsevissa asunnoissa on jo toteutunut putkiremontti ja Kuortinkartanon katto on ensi vuoden aikana saamassa uuden pellityksen. Tapahtumakalenteri tulee täyttymään toiminnasta ja Kesäjuhlaa suunnitellaan – tai oikeastaan Kesäjuhla suunniteltiin jo vuosi sitten ja toteutetaan vuoden suunniteltua myöhemmin! Tunnelin päässä täytyy näkyy valoa, vaikka vielä emme tietäisikään täsmälleen tunnelin pituutta.

Vaikka kuluneen vuoden osalta haastetta plussan puolelle nousuun on paljon, haluan uskoa, että tämä vuosi on mahdollistanut meille ennen kaikkea uusia näköaloja toimintaamme. Vahvan pohjan päälle on hyvä lähteä rakentamaan uutta. Matka koronakriisin loppuun on ollut haastava, eikä se ole vielä ohi – Joskus määränpää ei olekaan se tärkein vaan itse matka.

Rauhallista joulun aikaa ja vuoden vaihtumista teille kaikille toivottaen
Janina Mäntymaa