Hilla, 6 vuotta
Kun olin 4-vuotias, mulla todettiin akuutti lymfoblastileukemia. Joulukuussa 2020 aloin olla toisinaan hieman väsyneempi, mutta sen ajateltiin olevan vain vauhdikkaista päivistä johtuvaa.
Väsymykseni alkoi lisääntyä, ihoni väri muuttua keltaiseksi ja rintakehääni sattua. Menimme päivystykseen Lahteen. Kauan emme ehtineet siellä olla, kun lääkäri kertoi, että veriarvoni ovat todella huonot ja että siirtyisimme ambulanssilla Uuteen Lastensairaalaan teholle.
Ambulanssissa mua harmitti, kun äitiä itketti. Ambulanssin hoitaja oli kiva ja antoi mulle nallen. Siitä alkoivat leukemiahoitoni.
Harmitti, kun jouduin olemaan joulun sairaalassa. Onneksi joulupukki soitti mulle ja iskä toi lahjat. Mulla oli tosi paha mieli, kun lääkkeet turvottivat ja hiukset lähtivät. Pyysin, että äiti ottaisi peilin seinältä pois.
On tosi kivaa, että olen toipunut jo niin hyvin, että pääsin aloittamaan eskarin elokuussa. Superparasta on, kun saan leikkiä parhaan ystäväni kanssa, joka on samassa eskarissa! Mulla oli tosi iso ikävä tarhaan ja kavereita, kun jouduin olemaan sairaalassa ja kotona.
Tulen iloiseksi, kun teemme perheen kanssa yhdessä asioita. Käymme uimahallissa, pelaamme lautapelejä, retkeilemme metsässä ja laskettelemme. Liikunta on mulle kaikista parasta, ja tykkään tanssia ja juosta. Mun lemppari on kultainennoutajamme Kaja, joka on paras kaverini.
Tulevaisuudessa haluan, että mun neulapistokset loppuvat ja saan portin pois. Sitten mulle tulee superhieno arpi! Ja haluan taas päästä Thaimaahan! On ihan parasta olla lentokoneessa, uida ja olla lämpimässä, mutta äiti aina sanoo, että ensin tarvitaan lottovoitto.
Toiselle sairastavalle lapselle sanoisin, että siinä tulee superrohkeaksi ja saa miljoonia tarroja ja aina nukutuksesta helmen!
